Tulit
turvaksi
teit
selväksi
mikään
ei hetkauta
ei
rapauta rakkautta
Tuli
jäätä
järkäleitä,
massoja mielettömiä
tuli
heti sylihin
hiertämään
ja hivuttaen
pyyhkäisi
kallion laelta
jääkausi
järkytteli
kalliota
kurmutteli
siihenpä
tuli uria
veden
vuolaana virrata
Vaan
ei virranneet veet
kauan
kallion kuvetta
lumet
lykki laelle
joka
sopen jämähytti
tuli
aimo tuiskupää
teki
tulen tunturille
laelle
laakealle
merkkitulen
tekaisi
renkaan
otti repustansa
sitä
sielullaan suuteli
tuikki
tähdet taivosella
yön
kylmän hämärä
teki
taian tietämättä
kuulujen
kivikasojen
arasti
kysyellen
teki
tykönsä tuloa
tulen
eessä lämmitellen
jalansijaa
sommitellen
kirkas
on tähti
ja
lupaus
kun
kivelle kavuten
kosi
kerran kalliota.
Murmeli
