Runo

Kertaus on opintojen äiti

Niin, ajattelin ettet

vielä ole valmis

että joskus olet

minun

I

was

wrong.

Toisto, toisto, toisto

se kiihko ja kaipaus

ja kun yhdessä

teimme kaiken kauniiksi

yhä uudelleen

ja uudelleen.

Hetki oli katoavainen

hauras

kun olin yksin

olin yksin

etkä sinä ollut

minun

koskaan

ollutkaan.

Minä vain kuvittelin

että aloittaisimme

alusta

niin aloitimmekin.

Kiihkeä rytmi

kuin sormi naputtaa

pöydän kulmaan.

Kaksi kahvia, kiitos!

Nyttemmin

kahvia kahdelle

Moccamasterilla

ja

jälkiruoka,

joka nautitaan ennen

kahvia

tai sen jälkeen.

Mutta se opetus,

kaiken lopetus:

miten se tehdään?

Kerro,

opintoni ovat vielä kesken.

Murmeli